no tottakai mä kävelin mahdollisimman upeesti persettä pyörittäen sen ohi

näin tuossa lauantaina sellaiset silmät, etten ole vieläkään aivan toipunut.
hoidin onneksi homman taas himaan niin, että kyseessä oli kaukoihastelusilmät eli never gonna happen-tilanne ja niitähän riittää. helpompaa näin.

1. yks bisse, lonkero ja sun puhelinnumero
2. ai kato, hymytyttö on vielä täällä. no mä ottasin yhen bissen, lonkeron ja sut huomenna kahville.
sitten alkoi väsytystaktiikka eli jatkuva tuijotus niillä silmillä ja sit se lähti ja minä jäin. niinpä niinpä, että terkut vaan sille herralle, joka vois iältään helposti olla vaikka mun isäni tai ainakin helvetin vanha isoveli, jyväshyvään. kylään. miten vaan.

ps. vihaan tätä vitun blogia ja ikävöin vanhaa.
pps. se onkin sitten ainoa, mitä menneistä ikävöin eli aika vähän.

helvetin hyvää juhannusta.

mies puukotti kolmea sataa festivaalijuhlijaa.
nainen löi miestään talikolla ja virtsasi päälle.
isä söi oman lapsensa jalan erehtyessään humalassa luulemaan sitä makkaraksi.
nainen löytyi saunasta kuolleena.
15-vuotias tyttö tukehtui oksennukseensa mökkilaiturilla.
riehuva tulipalo vei hengen kolmelta.
äiti hakkasi neljä lastaan sairaalakuntoon ja ampui itsensä.
naapurit vaihtoivat keskenään molotovin cocktaileja.
rattijuoppo ajoi viidentoista lehmän yli.

äijät on äijii ja ämmät on ämmii.

(ps. kirjoitettuani otsikon "hyvää juhannusta!" blogger totesi seuraavaa: VIRHE pyyntöäsi ei voitu käsitellä. yritä uudelleen.)

ossuu se kokkeli sokkeenki haarukkaan joskus

ku joku ero, josta ei pääse yli.
huume, josta ei pääse yli. vien kaikki levyt kaniin, poltan soittimet pihalla. katkolle.
ei, sit sitä katsottais olohuoneissa.
niinku aistinsa menettäneellä muut kirkastuu.
kirkastu mulla, kun en vedä päätä täyteen holilla, vedän sulla.
vaik levyt ois kanissa, jääny päälle silti.
en pääse asasta. enkä pahasta. saatanasta.
olipa hienoa.

kirjoitin tänään jotain valmista. jotain alusta loppuun ehjää.
nyt on hyvä. fiilis parempi kuin talveen.

juhlakulkueessa joku hapoissa.
ensiapuauton luona maailma pyörähti muutaman kerran. ei tiennyt minne mennä.
vähän mua pelottikin.
näytti siltä, kuin ois voinu kaivaa
minä hetkenä hyvänsä laukustaan
kranaatin ja heittää sen kotinsa menettäneiden ja jälkeläisten keskelle.
vitun sekasin.

niskaa pakottaa.
paskaa.
nikottaa.
söin pullaa ja join maitoa.
kaadoin sitä ensin matolle.

panettaa. tekis mieli kunnon sisäänajoa. tukasta kiinni ja naama seinään.
mut ei se käy, kun tarvii olla ensin ihastunut.
ja sit sitä tarvii olla takaskin.
huono olo tulee turhasta tommosesta. tunteettomasta.
tunnelma pilalla ja paha mieli.
tunnen itseni ja en pidä oikein siitä, joka ihastuu liikaa.
en siis ihastu.
en siis voi nussia, kun en ihastu.
nussin sitten itseäni.
silmään, korvaan, suuhun.
silmään kahdesti, ettei tarvi katella.
ja toiset aistit kirkastuu ja tarina nitoutuu tässä ja nyt yhteen.

kokeilevaa runoutta

toi soimaan taustalle ja luen pari runoa. asamasa meidän toinen suuri kansallisrunoilijamme.

kato subtv jos
haluut tsiigaa
maailman
komeinta
elastista!! huhhuh!

kui sil ny oksu tuli?
niin oli pirteen
olonen.

gallianomaidot
esiin ja orgiat!

koomat. hauska et
soitit kännärin
näkemättä
kehotusta :)
krapula on
valtaisa, täs
kondikses ei
kehtaa edes
ehdottaa seksiä
vaik mieli tekis. en
tarkota sua :) ei
vittu eihän tällast
textarii voi
lähettäOHO

onko minulla pieni
muna. apua.

pendolinossa.
olusella.

lahden asemalla.
olusella.

hollolassa.
olusella.

en viiti enää
soittaa ku on
myöhä jo. mut
känås oon.
raiparai. terkkui

me pannaan vielä
kännikala ja sä
vikiset. :)

onnea
ensimmäisen
henk. koht. tapon
johdosta! siitä se
lähtee!

mä oon melkein
sun hoodeil! käyn
heittää yhet
bronxit johki.

kalliossa. kotona.
kännissä. kolme
kovaa koota.

tavallaan.
tavallaan.
tietynlaista
taiteellista
toimintaa täällä.

moro! juna lähti 25
min myöhässä.
odoteltiin
kuulemma tärkeää henkilöä -
kuljettajaa. soitin
j:lle, kuulosti
gumalaiselta
hieman. ohhoijaa.
mites sulla siellä?

tai ees JOTAIN
PERKELE. ANNA
JOTAIN!

niin
selvä
no sehän on
sullahan on
puhelin eiks jea,
jos mä vaik soitan
ku ei o mitää asiaa
vai nukutsä ku
mäki.

olen
taikahotellissa.

täällä on respan
alla
kuusikerroksinen
labyrintti,
kerrokset
linkittyvät
toisiinsa oudosti ja
käytävät
kiemurtelevat
miten sattuu. hissi
jää jumiin ja kaikki
on ihan kännissä.
iltapäivällä pitäisi
maalata visio
äsken tein
pyramidin.
haluaisin kans
kotiin ennen kuin
menetän lopun
järkeni.

joten mä toivotan
hyvää yötä ja
ilmotan et kävely
on kaatumist
tuurilla. kiitti viel
itelles et oot hyvä
jätkä ja soitellaan
huomena. tän ei
ollu tarkotus
hämätä.

pari sanaa tomaateista

tiätteks kuin paljon voi ihmistä vituttaa kirsikkatomaatit?
paljon.

kirsikkatomaattien ostaminen on ihan arpapeliä. koskaan ei voi tietää onko ne ihan pehmeitä vai mauttomia vai mitä ne on. tästä lähtien avaan ne askit siellä kaupassa ja puristelen niitä, että siinähän sit mietitte, onks teidän tomaattia laamittu. vittu. ostin eilen taas rasian ja sisältö näytti ihan okei, mut pääsin kotiin ja fiilistelin, että kohta sit syön niitä, niin enpäs syökään, koska ne oli ihan pehmeitä. kuka vittu haluaa syödä pehmeitä tomaatteja? se on ihan sama asia kuin, että kuka vittu haluaa syödä ruskeita banaaneja. mä haluan banaanini hiukka vihertävinä ja tomaattini kiinteinä, onko se tähän maailmanaikaan niin vitun liikaa vaadittu? ahdistavaa. se on sellanen juttu, että mulla ei todellakaan ole varaa heittää joka vitun kauppareissulla kahta euroa ihan noin niinku tipiks siitä, että ostan paskaa. ziisus.

nyt joku miettii, että miksei se voi ostaa normitomaatteja, kun niitä voi siellä kaupassa tunnustella. en voi. vihaan pilkkomista sydämeni pohjasta. rakastan kaikkia ihania raikkaita salaatteja, mutta onhan niitä nyt aivan helvettiä tehdä. ensin peset kaikki vitun rehut ja sitten alkaa se loputon pilkkominen ja jos et pilko tietyssä järjestyksessä niin kaikki maistuu joko sipulille tai sitten leikkuulauta lilluu jossain tomaatin siemenissä ja tarttuu kaikkeen ja se on ahdistavaa. onko liikaa vaadittu, että ne ainesosat menis vasta suussa sekasin? muutenhan mä voisin tunkea kaikki aina vaan blenderiin ja lusikoida naamaan. muutenhan ravintolassakin voitais alkaa valmistaa kaikki noin. kirsikkatomaatteja ei tartte pilkkoa. ne voi laittaa puoliksi tai syyä sellasenaan. isot tomaatit täytyy pilkkoa, koska niissä on se kökkö ja mä en tasan syö mitään kökköjä. se on ihan sama asia kuin söisin vittu jostain broiskusta luut.

yritin tässä kirjoittaa, miltä tomaatin sitten tulee maistua ja miltä sen kuuluu tuntua suussa, mutta arvaahan sen, etten pysty sitä edes muistamaan, koska olen saanut pelkkiä paskatomaatteja niin vitun kauan kuin muistan. tomaatin ei kuulu olla pehmeä, imelä, hiukan mädän makuinen. sen ei myöskään kuulu maistua vetiseltä eikä jauhoiselta. jos haluan jauhoisia makuelämyksiä, menen matti vanhaselle syömään tai vaihtoehtoisesti vedän suoraan vehnäjauhoja pussista. on taasen sunnuntai..

jos haluatte parempaa luettavaa niin siirtykään anasta urpoon.

pitää mutristaa huulia

olen katsonut kolme päivää greyn anatomian toista tuotantokautta. lopetin tänään noin kello kahdeksantoista. katsoin yhdeksän tuntia. eräänä päivänä tuossa katsoin kymmenen tuntia. ja ei, mielestäni elämäni ei valu hukkaan.

en kestä puuhakkaita ihmisiä, jos oma olo ei ole puuhakas. se on harvoin. eikä varsinkaan kotona. en ymmärrä niitä kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan pitäisi olla ulkona, jos on kesä tai hyvä ilma tai lämmintä. en ymmärrä miksi minun pitäisi pedata sänky tai tehdä lämmintä ruokaa joka päivä. silti tunnen syyllisyyttä siitä, että makaan kauniilla ilmalla sisällä, hämärässä ja myötäelän olivian kuppaa, georgen yksipuolista rakkautta, inhoan ja olen inhoamatta izzieä, leikin mielessäni, että joskus minä olen cristina ja minulla on oma burke, joka on kamala ja erilainen ja rakastan sitä vaikeasti. harjoittelen itkemistä peilin edessä näyttääkseni yhtä kauniilta kuin meredith itkiessään. miten itkeä kauniisti?

rakastua fiktiivisiin hahmoihin. niin. tuijottaa valmiiksi kirjoitettuja elämiä, kun omassa ei ole sisältöä, vai? näiden päivien ajan minulla on ollut seuraa. tämä maailma on velkaa käsikirjoittajille. niin vitusti. he tekevät työtä, joka on ihan yhtä tärkeää kuin sairaanhoitajien tai jätehuoltolaitoksen panos yhteiskunnalle. he tekevät työtä luodakseen jotain niille, joilla ei ole mitään, niille, jotka haluavat enemmän, niille, jotka tuntevat selittämätöntä kaipausta jotain kohtaan tietämättä itsekään mitä, missä ja milloin. enemmänenemmänenemmän. pitäisi päättää olla tuntematta syyllisyyttä.

tiesin tänään, että hymyilevää ihmistä on helpompi katsoa. miten lähelle pääsee, jos katsoo kaiken eikä käännä katsetta? näkeekö sittenkään? ihminen on lopulta täydessä lihassaankin fiktiivinen. siinä ihan edessä se on, ja sinä et tunne sitä, koska sinä et tunne itseäsi. ihminen on itselleenkin fiktiivinen hahmo. jos faktaa on se, mitä tietää ja tuntee ja mistä on kokemuspohjaa ja tutkimuksia, tieteellisiä vahvistuksia, niin tässä maailmassa on aika vähän faktaa. jos ei tiedä omia reaktioitaan erilaisiin asioihin ja tilanteisiin entuudestaan, ei tunne itseään täysin. silloin on fiktiivinen. miten silloin voisi koskaan ikinä sanoa, että tuntee jonkun muun täysin?

voisiko sanoa niille, joista välittää, että haluan opetella sinut? voisiko kukaan sanoa kauniimmin? voisiko tämä yöllinen paskapuhe ikinä koskaan milloinkaan loppua vai päättäisinkö olla häpeilemättä sitä, että joskus toisinaan ajattelen tällaisia asioita ja koen ne hieman romanttiseksi. en päätä mitään muuta kuin rakastua fiktiivisiin asioihin ja opetella itkemään kauniisti. osaan jo vähän. pitää mutristaa huulia.

she's got the look

ku aurinko nousee ei ketkään liian fiinei

6:20 heräsin vitulliseen meteliin. avasin vähä kaihdinta ja vettä tuli enemmän kui esterin perseestä olis edes mahdollista tulla ilman mitään kosmeettisia vaurioita. kaivot oli tukossa ja pikkujokia virtas pitkin pihamaata. no onnneks sade sit loppu hetkeks; siks aikaa, kun taivaalta alkoi pamahdella peukalonpuolikkaan kokoisia rakeita. olin kyl hiukka vähä, et mitä vittua, mutta tollainen idi-Joottimainen teinireaktio on mulle ihan normaalia. sit menin tietty röökille ja kattelin, että tossa järven yllä oli vähän iso musta pilvi joka vaan jyrisi ja korisi ja sen molemmilta puolilta paistoi aurinko. aroniapensaat pudotti kaikki kukkasensa ja sireenit osoitti valkoista maata kohti. tuli kieltämättä vähän sellainen meitä on varoitettu-fiilis.
no sit harrastin mukapuhelinseksii tunnin verran, join kahvit ja vedin leivät. no nyt oon vaan tässä keskittynyt asamasaan.

kun täs nyt vähän jo muutosta haaveilen niin aasinsiltoja pitkin päädyin sitten miettimään helsinkiä ja kallioo ja siitäpä sitten tulikin mieleen kalliolle kukkulalle ja siitäpä tulikin mieleen, että onhan se niin vitun hirveä biisi PAITSI kom-porukan vetämänä. silloin se on jotain ihan älytöntä. meitsi diggaa tota.
chyde ♥
asiaan sinänsä kuulumatta haluan korostaa, että tästähän nyt sit luonnollisesti huomaa tämän avoimuuteni erilaisten (musiikki)tyylien suhteen. oon mä vaan niin hyvä tyttö, että kannattas ihan vakavissaan varata ne paikat jo nyt.

esimies on eri mies

astellessani kohti espoolaisen ammattikorkeakoulun pääsykoetilaisuutta tuossa taannoisena tiistaina sain tuta lievän alemmuuskompleksin. treenattuja, keinotekoisen sileän rusketuksen omaavia vartaloita joka puolella. kaikki varustettu upeilla päillä, siistillä meikillä ja päiden yläpuolella keikkui mitä trendikkäimpiä kampauksia, jotka kuiskivat minulle, pihan perällä istuvalle lökäpöksyiselle kesäisen päivettyneelle ja keskioluen turvottamalle olemukselleni, jonka kruunaa alle kymmenen euron hiusväri viime maaliskuulta jossain kohtaa meikitöntä päätäni, kuin kymmenillä erilaisilla psyykelääkkeillä varustetut seireenit: huolehdi itsestäsi, koska olen sen arvoinen, ehkäpä se on maybelline, maybe. haastattelun, joka sinänsä oli mielestäni hieman kyseenalainen, kun kaksi hakijaa ns. kilpailivat toisiaan vastaan eli olivat siis samaan aikaan haastattelussa vierekkäisillä penkeillä, hoidin mielestäni kiitettävästi toteamalla vain, että nähään elokuussa, moro.

pub sirdiessä oli kerrankin tilaa ja päivänsankari saatiinkin sinne piipahtamaan ennen vakavaa vammautumistaan. voisinpa viettää siellä kokonaisen syysillan yksinäni soittamassa koko jukeboxin kahteen kertaan ympäriämpäri ja istua just siinä penkillä ja juoda lumumbaa tai minttukaakaota. ehdottomasti väkeviä kuitenkin. voisin jopa kokeilla paikan toastia, vaikka en kyllä takahuoneessa ollut toastikonetta havaitsevani. sitten voisin vaikka kerätä kimpun erilaisia vaahteranlehtiä ja tappaa its

viikonlopun jo loppua kohden jokseenkin jopa häpeällistä aku ankka-känniä seurannut kuuden tunnin avautumisrinki nurmikolla omena- ja appelsiinimehun voimalla suoritettuna tuli oikeasti ihan ihan oikeaan paikkaan ja niin surullista kuin se onkin vihdoin uskoa, niin maailmassa on ihan oikeastikin ihmisiä, jotka haluavat just mulle pahaa, satuttaa, kiusata, pettää, vedättää. mutta pakko uskoa. ei saa siirtää uusiin ihmissuhteisiin vanhaa katkeraa. ei vaan voi. vittu kuolisin siihen paikkaan, jos en uskois hyvään ja että pakko on olla enemmän niitä, jotka haluaa hyvää, pitää hyvänä ja on siinä. pakkopakkopakko.

toisessa haastattelussa oli jo rennomman oloista porukkaa. tai no vitustko mää tierän, ku en kenenkään kans puhunut, paitsi yhden tutorin, joka luonnollisesti ilmoitti haastatteluluokkani väärin, minkä takia juoksin portaita kolmen kerroksen välillä muutaman kerran parin minuutin aikana, ja minä vittu niin vihaan portaita ja juoksemista. no tarjos se jonkun helvetin ison korruptiokarkin, joten haastattelu suoritettiin omalta osaltani ensimmäiset viisi minuuttia läähättäen ja kokonaisuudessaan peukalon kokoinen karkkimälli poskeen tungettuna. tein ehkä vaikutuksen. en malta odottaa tuloksia.

kotikaupunki kylpee herttaisessa kahdenkymmenenkahdeksan (28) asteen helteessä ja olo on kuin barbababalla. tällä hetkellä jotenkin pystyasennossa. hirveest oli hevireuhkia junas. tulee mustaamaan tänne. ne on rauhallist väkee. miksi muuten raumanmeren juhannus on porissa? no, eisevvälii, ku en menis sinne muutenkaan mistään hinnasta. hyi olkoon niitä luuser

tällä viikolla tullut ajateltua lähes joka päivä, minkälainen on hyvä esimies ja millainen itse pyrkisin olemaan. käynyt läpi omia edellisiäni jonkin verran ja vähän auktoriteettipulaa on kyllä ollut.
minkälaisia esimiehiä muilla on ollut, minkälainen olisi parhain mahdollinen esimies ja millaisia luulisitte itse olevanne?

sä et vaan tee näin.. osa 2

sä et vaan säästä mammografiatutkimuksissa, vaikka mikä olis, capiché?


*

hihihi

otin aku ankka-kännin ja heräsin ilman housuja.
sellainen hassu ihminen minä olen.
ti-ta-tit-ta-ta-tit-tan-taa.

*