20080703

rakas henkilökohtainen päiväkirjani

minulta loppui tänään käsisaippua.
tämän lisäksi minua on nyt vituttanut hyvinkin lähestulkoon tasan vuoden päivät.
mikä siis neuvoksi?
olen yrittänyt jo päihteitä, urheilua, ihastumista, seksiä, tv-sarjojen tuotantokausien tuijottamista ja lukuisia muita pieniä kotikonsteja sekä muutamaan kodin ulkopuolella olevaa konstia. tämän lisäksi olen viimeisen vuoden aikana nukkunut maksimissaan noin kolme tuntia yhtä soittoa, jonka jälkeen herännyt tekemään jotain ja mennyt sitten takaisin nukkumaan aina vain lyhyempiä pätkiä ja tämä vaikuttaa elimistööni, etenkin aivotoimintaani, vähintäänkin häiritsevästi ja saa minut epäilemään mielenterveyttäni, jossa ei tähän asti ole kuitenkaan ollut mitään vikaa.
saanen kuitenkin huomauttaa, että syön vaadittavan 500 grammaa vihanneksia, hedelmiä ja marjoja päivässä turvatakseni mukavat eläkepäivät esimerkiksi ruotsinristeilyiden muodossa.
ovatko eläkepäiväni vaarassa, jos tupakoin yli askin päivässä?
yritin tammikuussa ihastua, mutta kohteen älykkyysosamäärä oli jokseenkin suoraan verrannollinen hänen kengänkokoonsa minkä lisäksi hän antoi täysin vääriä viestejä antaessaan ymmärtää olevansa kiinnostunut olematta kuitenkaan. tilannetta ei pelastanut edes se, että hänellä oli suhteellisen suuret kengät. nyt pelkään ihastumista ja yritän vältellä sellaisia tilanteita. jos sellainen tilanne on vähääkään mahdollisuuksien rajoissa, iskee minuun paniikki.

wikipedia kertoo paniikista seuraavaa:

"Paniikki eli pakokauhu on usein jonkin asian pelosta seuraava kiihtynyt ja voimakkaan pelon hallitsema tunnetila, jossa ei ihminen pysty toimimaan järkevästi. Paniikki usein syntyy siten, että joku ärsyke laukaisee (aiheetta tai aiheesta) äärimmäistä hätää käsittelevät aivotoiminnot. Tällöin vereen erittyy stressihormonia erityisen paljon, sydämen syke kiihtyy, ja henkinen toiminta ohjautuu lähes täysin vaistotasolle keskittyen vaaratilanteesta selviytymiseen yksinkertaisia, myötäsyntyisiä vaistoja ja refleksejä noudattaen. Paniikki usein ruokkii itseään jonkin aikaa siten, että tietoisuuden eri osat lähettävät toisiltaan saamiaan vaaraan ja pelkoon liittyviä viestejä toisilleen. Tätä voisi vertauskuvallisesti kuvata siten, että pelon tunne ruokkii pelon ajatuksia, jotka taas ruokkivat pelon tunnetta.

Nykymaailmassa paniikin vallassa toiminta on kuitenkin usein pelon aiheuttaneeseen tilanteeseen nähden vääränlaista. Ihminen voi pelästyä paniikkiin asti esimerkiksi sosiaalista tilannetta, mutta tilanteeseen ei auta se, että toimii samoin, kuin miten vaistoihin on ohjelmoitu toimimaan alun perin paniikkia aiheuttaneissa tilanteissa, kuten petoeläimen tai hukkumisen uhkaamana. Päinvastoin sosiaalinen tilanne voi lähinnä vain mennä vaikeammaksi tämänkaltaisten varotoimien käynnistyessä. Tästä voi seurata noidankehä, jossa paniikkioireet, kuten esimerkiksi punastuminen, koetaan häpeällisiksi tai noloiksi, jonka vuoksi ne saavat aikaan lisää paniikkia.

Huomatessaan reagoivansa paniikilla omaan paniikkiinsa voi ihminen alkaa pelätä paniikkia esimerkiksi sosiaalisessa tilanteessa. Tämä pelko voi itsessään pahentua paniikiksi asti, jolloin noidankehä käynnistyy. Mikäli paniikki syntyy jollekin henkilölle useasti jo paniikin itsensä pelkäämisestä, kyseessä on paniikkihäiriö.

Alun perin paniikilla tarkoitettiin Pan-jumalan aiheuttamaa hulluutta."

luulen puhuvani totta, kun sanon, että käyttämäni paniikki-sana saattoi olla jonkin verran liioiteltu. en kuitenkaan osaa sanoa tarkkaa marginaalia tai heittoprosenttia. en kuitenkaan usko sen olevan valtavan suuri.

3 kommenttia:

kervå kirjoitti...

Vedäksää nyt vuorotellen näihin blogeihin ?

Anonyymi kirjoitti...

no mikä ettei. mä oon lännen nopein vetäjä.
no ei vaan. itseasias ku ei sillä oo enää mulle mitään merkitystä. tai siis emmä tiedä. ehkä nää molemmat hiipuu pikkuhiljaa tai sit syttyy ihan ku katto tuleen.
nyt mennään syvissä vesissä. laitoin asuntohakemuksia menee.

Ilkka kirjoitti...

Joillakin ihmisillä vitutus on normaalimielentila.

Olen joskus miettinyt että auttaisikohan melkein_onnistunut_itsemurhayritys kun kuulemma kuoleman porteilla käyneill äolisi halu elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen. Toisaalta osa yrittäjistä uusii yrityksensä. Ja sit sitä voi vahingossa onnistuakin.

Hankalia asioita nämä.

Mitä mä oikein juttelen..?