20080803

ehämmä mitää autoo aja

hyvää iltaa.
olen ravintolassa ja ahdistun kerjäläisistä.
vittu.

paljon on ehtinyt tapahtua ja vielä vähemmän minulla on sanottavaa. mistä minä haluaisin kertoa? haluaisinko kertoa siitä kuinka näin unta, että harrastin mustan miehen kanssa seksiä lempiravintolani vessassa ja hän roiski spermansa pitkin naamaani, paitaani, hamettani ja laukkuani? en ole koskaan nähnyt niin valtavaa määrää spermaa. ahdistuin siitä ja menin toiseen vessaan, johon vesa-matti loiri oli tuonut minulle olutta tölkeissä ja kertoi, että kannattaa katsoa jokin ajankohtaisohjelma, jossa häntä haastatellaan, koska sieltä selviää, että hän on pettänyt juuri vaimoaan jonkun muun turhan julkisuuden henkilön kanssa.
ehkäpä en haluaisi kertoa.
kertoisinko sitten siitä kuinka rappiolla olen ollut? kertoisinko, mitä todennäköisimmin, yksipuolisesta ihastuksestani, joka tekee kauniita asioita vuokseni, mutta en saa selvää. en kaiketi kertoisi.
uskoisitteko, jos kertoisin yhtään mitään?
jos kertoisin, että kaikki, mitä edellä on mainittu ei olekaan unta vaan totta, uskoisitteko? minähän voin kertoa mitä vaan. olla mitä vaan.
aina on rooli. katsotaan vaan, kun pilvet liikkuvat taivaalla ja kuunnellaan jotain huonoja lauluja, jotka eivät oikeasti ole huonoja, mutta joita sanotaan huonoiksi, koska olisi noloa sanoa niitä hyviksi.

sen verran vaan, että mulla ei käy tuuri.

20080709

sä et vaan tee näin.. osa 3

lähetetty:
21:34:53
09.07.2008
"parin punkkulasillisen jälkeen on mielestäni ehdottoman suositeltavaa leikata itselleen otsatukka esimerkiksi keittiöfiskarseja käyttäen."

20080708

you should fuckin' know me

edelliseen tekstiin viitaten: no panic. ei ole mitään panikoitavaa.
story of my life.

what are you gonna do to entertain me?

20080703

rakas henkilökohtainen päiväkirjani

minulta loppui tänään käsisaippua.
tämän lisäksi minua on nyt vituttanut hyvinkin lähestulkoon tasan vuoden päivät.
mikä siis neuvoksi?
olen yrittänyt jo päihteitä, urheilua, ihastumista, seksiä, tv-sarjojen tuotantokausien tuijottamista ja lukuisia muita pieniä kotikonsteja sekä muutamaan kodin ulkopuolella olevaa konstia. tämän lisäksi olen viimeisen vuoden aikana nukkunut maksimissaan noin kolme tuntia yhtä soittoa, jonka jälkeen herännyt tekemään jotain ja mennyt sitten takaisin nukkumaan aina vain lyhyempiä pätkiä ja tämä vaikuttaa elimistööni, etenkin aivotoimintaani, vähintäänkin häiritsevästi ja saa minut epäilemään mielenterveyttäni, jossa ei tähän asti ole kuitenkaan ollut mitään vikaa.
saanen kuitenkin huomauttaa, että syön vaadittavan 500 grammaa vihanneksia, hedelmiä ja marjoja päivässä turvatakseni mukavat eläkepäivät esimerkiksi ruotsinristeilyiden muodossa.
ovatko eläkepäiväni vaarassa, jos tupakoin yli askin päivässä?
yritin tammikuussa ihastua, mutta kohteen älykkyysosamäärä oli jokseenkin suoraan verrannollinen hänen kengänkokoonsa minkä lisäksi hän antoi täysin vääriä viestejä antaessaan ymmärtää olevansa kiinnostunut olematta kuitenkaan. tilannetta ei pelastanut edes se, että hänellä oli suhteellisen suuret kengät. nyt pelkään ihastumista ja yritän vältellä sellaisia tilanteita. jos sellainen tilanne on vähääkään mahdollisuuksien rajoissa, iskee minuun paniikki.

wikipedia kertoo paniikista seuraavaa:

"Paniikki eli pakokauhu on usein jonkin asian pelosta seuraava kiihtynyt ja voimakkaan pelon hallitsema tunnetila, jossa ei ihminen pysty toimimaan järkevästi. Paniikki usein syntyy siten, että joku ärsyke laukaisee (aiheetta tai aiheesta) äärimmäistä hätää käsittelevät aivotoiminnot. Tällöin vereen erittyy stressihormonia erityisen paljon, sydämen syke kiihtyy, ja henkinen toiminta ohjautuu lähes täysin vaistotasolle keskittyen vaaratilanteesta selviytymiseen yksinkertaisia, myötäsyntyisiä vaistoja ja refleksejä noudattaen. Paniikki usein ruokkii itseään jonkin aikaa siten, että tietoisuuden eri osat lähettävät toisiltaan saamiaan vaaraan ja pelkoon liittyviä viestejä toisilleen. Tätä voisi vertauskuvallisesti kuvata siten, että pelon tunne ruokkii pelon ajatuksia, jotka taas ruokkivat pelon tunnetta.

Nykymaailmassa paniikin vallassa toiminta on kuitenkin usein pelon aiheuttaneeseen tilanteeseen nähden vääränlaista. Ihminen voi pelästyä paniikkiin asti esimerkiksi sosiaalista tilannetta, mutta tilanteeseen ei auta se, että toimii samoin, kuin miten vaistoihin on ohjelmoitu toimimaan alun perin paniikkia aiheuttaneissa tilanteissa, kuten petoeläimen tai hukkumisen uhkaamana. Päinvastoin sosiaalinen tilanne voi lähinnä vain mennä vaikeammaksi tämänkaltaisten varotoimien käynnistyessä. Tästä voi seurata noidankehä, jossa paniikkioireet, kuten esimerkiksi punastuminen, koetaan häpeällisiksi tai noloiksi, jonka vuoksi ne saavat aikaan lisää paniikkia.

Huomatessaan reagoivansa paniikilla omaan paniikkiinsa voi ihminen alkaa pelätä paniikkia esimerkiksi sosiaalisessa tilanteessa. Tämä pelko voi itsessään pahentua paniikiksi asti, jolloin noidankehä käynnistyy. Mikäli paniikki syntyy jollekin henkilölle useasti jo paniikin itsensä pelkäämisestä, kyseessä on paniikkihäiriö.

Alun perin paniikilla tarkoitettiin Pan-jumalan aiheuttamaa hulluutta."

luulen puhuvani totta, kun sanon, että käyttämäni paniikki-sana saattoi olla jonkin verran liioiteltu. en kuitenkaan osaa sanoa tarkkaa marginaalia tai heittoprosenttia. en kuitenkaan usko sen olevan valtavan suuri.

20080624

no tottakai mä kävelin mahdollisimman upeesti persettä pyörittäen sen ohi

näin tuossa lauantaina sellaiset silmät, etten ole vieläkään aivan toipunut.
hoidin onneksi homman taas himaan niin, että kyseessä oli kaukoihastelusilmät eli never gonna happen-tilanne ja niitähän riittää. helpompaa näin.

1. yks bisse, lonkero ja sun puhelinnumero
2. ai kato, hymytyttö on vielä täällä. no mä ottasin yhen bissen, lonkeron ja sut huomenna kahville.
sitten alkoi väsytystaktiikka eli jatkuva tuijotus niillä silmillä ja sit se lähti ja minä jäin. niinpä niinpä, että terkut vaan sille herralle, joka vois iältään helposti olla vaikka mun isäni tai ainakin helvetin vanha isoveli, jyväshyvään. kylään. miten vaan.

ps. vihaan tätä vitun blogia ja ikävöin vanhaa.
pps. se onkin sitten ainoa, mitä menneistä ikävöin eli aika vähän.

20080621

helvetin hyvää juhannusta.

mies puukotti kolmea sataa festivaalijuhlijaa.
nainen löi miestään talikolla ja virtsasi päälle.
isä söi oman lapsensa jalan erehtyessään humalassa luulemaan sitä makkaraksi.
nainen löytyi saunasta kuolleena.
15-vuotias tyttö tukehtui oksennukseensa mökkilaiturilla.
riehuva tulipalo vei hengen kolmelta.
äiti hakkasi neljä lastaan sairaalakuntoon ja ampui itsensä.
naapurit vaihtoivat keskenään molotovin cocktaileja.
rattijuoppo ajoi viidentoista lehmän yli.

äijät on äijii ja ämmät on ämmii.

(ps. kirjoitettuani otsikon "hyvää juhannusta!" blogger totesi seuraavaa: VIRHE pyyntöäsi ei voitu käsitellä. yritä uudelleen.)

20080615

ossuu se kokkeli sokkeenki haarukkaan joskus

ku joku ero, josta ei pääse yli.
huume, josta ei pääse yli. vien kaikki levyt kaniin, poltan soittimet pihalla. katkolle.
ei, sit sitä katsottais olohuoneissa.
niinku aistinsa menettäneellä muut kirkastuu.
kirkastu mulla, kun en vedä päätä täyteen holilla, vedän sulla.
vaik levyt ois kanissa, jääny päälle silti.
en pääse asasta. enkä pahasta. saatanasta.
olipa hienoa.

kirjoitin tänään jotain valmista. jotain alusta loppuun ehjää.
nyt on hyvä. fiilis parempi kuin talveen.

juhlakulkueessa joku hapoissa.
ensiapuauton luona maailma pyörähti muutaman kerran. ei tiennyt minne mennä.
vähän mua pelottikin.
näytti siltä, kuin ois voinu kaivaa
minä hetkenä hyvänsä laukustaan
kranaatin ja heittää sen kotinsa menettäneiden ja jälkeläisten keskelle.
vitun sekasin.

niskaa pakottaa.
paskaa.
nikottaa.
söin pullaa ja join maitoa.
kaadoin sitä ensin matolle.

panettaa. tekis mieli kunnon sisäänajoa. tukasta kiinni ja naama seinään.
mut ei se käy, kun tarvii olla ensin ihastunut.
ja sit sitä tarvii olla takaskin.
huono olo tulee turhasta tommosesta. tunteettomasta.
tunnelma pilalla ja paha mieli.
tunnen itseni ja en pidä oikein siitä, joka ihastuu liikaa.
en siis ihastu.
en siis voi nussia, kun en ihastu.
nussin sitten itseäni.
silmään, korvaan, suuhun.
silmään kahdesti, ettei tarvi katella.
ja toiset aistit kirkastuu ja tarina nitoutuu tässä ja nyt yhteen.

20080613

kokeilevaa runoutta

toi soimaan taustalle ja luen pari runoa. asamasa meidän toinen suuri kansallisrunoilijamme.

kato subtv jos
haluut tsiigaa
maailman
komeinta
elastista!! huhhuh!

kui sil ny oksu tuli?
niin oli pirteen
olonen.

gallianomaidot
esiin ja orgiat!

koomat. hauska et
soitit kännärin
näkemättä
kehotusta :)
krapula on
valtaisa, täs
kondikses ei
kehtaa edes
ehdottaa seksiä
vaik mieli tekis. en
tarkota sua :) ei
vittu eihän tällast
textarii voi
lähettäOHO

onko minulla pieni
muna. apua.

pendolinossa.
olusella.

lahden asemalla.
olusella.

hollolassa.
olusella.

en viiti enää
soittaa ku on
myöhä jo. mut
känås oon.
raiparai. terkkui

me pannaan vielä
kännikala ja sä
vikiset. :)

onnea
ensimmäisen
henk. koht. tapon
johdosta! siitä se
lähtee!

mä oon melkein
sun hoodeil! käyn
heittää yhet
bronxit johki.

kalliossa. kotona.
kännissä. kolme
kovaa koota.

tavallaan.
tavallaan.
tietynlaista
taiteellista
toimintaa täällä.

moro! juna lähti 25
min myöhässä.
odoteltiin
kuulemma tärkeää henkilöä -
kuljettajaa. soitin
j:lle, kuulosti
gumalaiselta
hieman. ohhoijaa.
mites sulla siellä?

tai ees JOTAIN
PERKELE. ANNA
JOTAIN!

niin
selvä
no sehän on
sullahan on
puhelin eiks jea,
jos mä vaik soitan
ku ei o mitää asiaa
vai nukutsä ku
mäki.

olen
taikahotellissa.

täällä on respan
alla
kuusikerroksinen
labyrintti,
kerrokset
linkittyvät
toisiinsa oudosti ja
käytävät
kiemurtelevat
miten sattuu. hissi
jää jumiin ja kaikki
on ihan kännissä.
iltapäivällä pitäisi
maalata visio
äsken tein
pyramidin.
haluaisin kans
kotiin ennen kuin
menetän lopun
järkeni.

joten mä toivotan
hyvää yötä ja
ilmotan et kävely
on kaatumist
tuurilla. kiitti viel
itelles et oot hyvä
jätkä ja soitellaan
huomena. tän ei
ollu tarkotus
hämätä.

20080612

pari sanaa tomaateista

tiätteks kuin paljon voi ihmistä vituttaa kirsikkatomaatit?
paljon.

kirsikkatomaattien ostaminen on ihan arpapeliä. koskaan ei voi tietää onko ne ihan pehmeitä vai mauttomia vai mitä ne on. tästä lähtien avaan ne askit siellä kaupassa ja puristelen niitä, että siinähän sit mietitte, onks teidän tomaattia laamittu. vittu. ostin eilen taas rasian ja sisältö näytti ihan okei, mut pääsin kotiin ja fiilistelin, että kohta sit syön niitä, niin enpäs syökään, koska ne oli ihan pehmeitä. kuka vittu haluaa syödä pehmeitä tomaatteja? se on ihan sama asia kuin, että kuka vittu haluaa syödä ruskeita banaaneja. mä haluan banaanini hiukka vihertävinä ja tomaattini kiinteinä, onko se tähän maailmanaikaan niin vitun liikaa vaadittu? ahdistavaa. se on sellanen juttu, että mulla ei todellakaan ole varaa heittää joka vitun kauppareissulla kahta euroa ihan noin niinku tipiks siitä, että ostan paskaa. ziisus.

nyt joku miettii, että miksei se voi ostaa normitomaatteja, kun niitä voi siellä kaupassa tunnustella. en voi. vihaan pilkkomista sydämeni pohjasta. rakastan kaikkia ihania raikkaita salaatteja, mutta onhan niitä nyt aivan helvettiä tehdä. ensin peset kaikki vitun rehut ja sitten alkaa se loputon pilkkominen ja jos et pilko tietyssä järjestyksessä niin kaikki maistuu joko sipulille tai sitten leikkuulauta lilluu jossain tomaatin siemenissä ja tarttuu kaikkeen ja se on ahdistavaa. onko liikaa vaadittu, että ne ainesosat menis vasta suussa sekasin? muutenhan mä voisin tunkea kaikki aina vaan blenderiin ja lusikoida naamaan. muutenhan ravintolassakin voitais alkaa valmistaa kaikki noin. kirsikkatomaatteja ei tartte pilkkoa. ne voi laittaa puoliksi tai syyä sellasenaan. isot tomaatit täytyy pilkkoa, koska niissä on se kökkö ja mä en tasan syö mitään kökköjä. se on ihan sama asia kuin söisin vittu jostain broiskusta luut.

yritin tässä kirjoittaa, miltä tomaatin sitten tulee maistua ja miltä sen kuuluu tuntua suussa, mutta arvaahan sen, etten pysty sitä edes muistamaan, koska olen saanut pelkkiä paskatomaatteja niin vitun kauan kuin muistan. tomaatin ei kuulu olla pehmeä, imelä, hiukan mädän makuinen. sen ei myöskään kuulu maistua vetiseltä eikä jauhoiselta. jos haluan jauhoisia makuelämyksiä, menen matti vanhaselle syömään tai vaihtoehtoisesti vedän suoraan vehnäjauhoja pussista. on taasen sunnuntai..

jos haluatte parempaa luettavaa niin siirtykään anasta urpoon.

20080611

pitää mutristaa huulia

olen katsonut kolme päivää greyn anatomian toista tuotantokautta. lopetin tänään noin kello kahdeksantoista. katsoin yhdeksän tuntia. eräänä päivänä tuossa katsoin kymmenen tuntia. ja ei, mielestäni elämäni ei valu hukkaan.

en kestä puuhakkaita ihmisiä, jos oma olo ei ole puuhakas. se on harvoin. eikä varsinkaan kotona. en ymmärrä niitä kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan pitäisi olla ulkona, jos on kesä tai hyvä ilma tai lämmintä. en ymmärrä miksi minun pitäisi pedata sänky tai tehdä lämmintä ruokaa joka päivä. silti tunnen syyllisyyttä siitä, että makaan kauniilla ilmalla sisällä, hämärässä ja myötäelän olivian kuppaa, georgen yksipuolista rakkautta, inhoan ja olen inhoamatta izzieä, leikin mielessäni, että joskus minä olen cristina ja minulla on oma burke, joka on kamala ja erilainen ja rakastan sitä vaikeasti. harjoittelen itkemistä peilin edessä näyttääkseni yhtä kauniilta kuin meredith itkiessään. miten itkeä kauniisti?

rakastua fiktiivisiin hahmoihin. niin. tuijottaa valmiiksi kirjoitettuja elämiä, kun omassa ei ole sisältöä, vai? näiden päivien ajan minulla on ollut seuraa. tämä maailma on velkaa käsikirjoittajille. niin vitusti. he tekevät työtä, joka on ihan yhtä tärkeää kuin sairaanhoitajien tai jätehuoltolaitoksen panos yhteiskunnalle. he tekevät työtä luodakseen jotain niille, joilla ei ole mitään, niille, jotka haluavat enemmän, niille, jotka tuntevat selittämätöntä kaipausta jotain kohtaan tietämättä itsekään mitä, missä ja milloin. enemmänenemmänenemmän. pitäisi päättää olla tuntematta syyllisyyttä.

tiesin tänään, että hymyilevää ihmistä on helpompi katsoa. miten lähelle pääsee, jos katsoo kaiken eikä käännä katsetta? näkeekö sittenkään? ihminen on lopulta täydessä lihassaankin fiktiivinen. siinä ihan edessä se on, ja sinä et tunne sitä, koska sinä et tunne itseäsi. ihminen on itselleenkin fiktiivinen hahmo. jos faktaa on se, mitä tietää ja tuntee ja mistä on kokemuspohjaa ja tutkimuksia, tieteellisiä vahvistuksia, niin tässä maailmassa on aika vähän faktaa. jos ei tiedä omia reaktioitaan erilaisiin asioihin ja tilanteisiin entuudestaan, ei tunne itseään täysin. silloin on fiktiivinen. miten silloin voisi koskaan ikinä sanoa, että tuntee jonkun muun täysin?

voisiko sanoa niille, joista välittää, että haluan opetella sinut? voisiko kukaan sanoa kauniimmin? voisiko tämä yöllinen paskapuhe ikinä koskaan milloinkaan loppua vai päättäisinkö olla häpeilemättä sitä, että joskus toisinaan ajattelen tällaisia asioita ja koen ne hieman romanttiseksi. en päätä mitään muuta kuin rakastua fiktiivisiin asioihin ja opetella itkemään kauniisti. osaan jo vähän. pitää mutristaa huulia.

20080609

she's got the look


ku aurinko nousee ei ketkään liian fiinei

6:20 heräsin vitulliseen meteliin. avasin vähä kaihdinta ja vettä tuli enemmän kui esterin perseestä olis edes mahdollista tulla ilman mitään kosmeettisia vaurioita. kaivot oli tukossa ja pikkujokia virtas pitkin pihamaata. no onnneks sade sit loppu hetkeks; siks aikaa, kun taivaalta alkoi pamahdella peukalonpuolikkaan kokoisia rakeita. olin kyl hiukka vähä, et mitä vittua, mutta tollainen idi-Joottimainen teinireaktio on mulle ihan normaalia. sit menin tietty röökille ja kattelin, että tossa järven yllä oli vähän iso musta pilvi joka vaan jyrisi ja korisi ja sen molemmilta puolilta paistoi aurinko. aroniapensaat pudotti kaikki kukkasensa ja sireenit osoitti valkoista maata kohti. tuli kieltämättä vähän sellainen meitä on varoitettu-fiilis.
no sit harrastin mukapuhelinseksii tunnin verran, join kahvit ja vedin leivät. no nyt oon vaan tässä keskittynyt asamasaan.

kun täs nyt vähän jo muutosta haaveilen niin aasinsiltoja pitkin päädyin sitten miettimään helsinkiä ja kallioo ja siitäpä sitten tulikin mieleen kalliolle kukkulalle ja siitäpä tulikin mieleen, että onhan se niin vitun hirveä biisi PAITSI kom-porukan vetämänä. silloin se on jotain ihan älytöntä. meitsi diggaa tota.
chyde ♥
asiaan sinänsä kuulumatta haluan korostaa, että tästähän nyt sit luonnollisesti huomaa tämän avoimuuteni erilaisten (musiikki)tyylien suhteen. oon mä vaan niin hyvä tyttö, että kannattas ihan vakavissaan varata ne paikat jo nyt.

20080606

esimies on eri mies

astellessani kohti espoolaisen ammattikorkeakoulun pääsykoetilaisuutta tuossa taannoisena tiistaina sain tuta lievän alemmuuskompleksin. treenattuja, keinotekoisen sileän rusketuksen omaavia vartaloita joka puolella. kaikki varustettu upeilla päillä, siistillä meikillä ja päiden yläpuolella keikkui mitä trendikkäimpiä kampauksia, jotka kuiskivat minulle, pihan perällä istuvalle lökäpöksyiselle kesäisen päivettyneelle ja keskioluen turvottamalle olemukselleni, jonka kruunaa alle kymmenen euron hiusväri viime maaliskuulta jossain kohtaa meikitöntä päätäni, kuin kymmenillä erilaisilla psyykelääkkeillä varustetut seireenit: huolehdi itsestäsi, koska olen sen arvoinen, ehkäpä se on maybelline, maybe. haastattelun, joka sinänsä oli mielestäni hieman kyseenalainen, kun kaksi hakijaa ns. kilpailivat toisiaan vastaan eli olivat siis samaan aikaan haastattelussa vierekkäisillä penkeillä, hoidin mielestäni kiitettävästi toteamalla vain, että nähään elokuussa, moro.

pub sirdiessä oli kerrankin tilaa ja päivänsankari saatiinkin sinne piipahtamaan ennen vakavaa vammautumistaan. voisinpa viettää siellä kokonaisen syysillan yksinäni soittamassa koko jukeboxin kahteen kertaan ympäriämpäri ja istua just siinä penkillä ja juoda lumumbaa tai minttukaakaota. ehdottomasti väkeviä kuitenkin. voisin jopa kokeilla paikan toastia, vaikka en kyllä takahuoneessa ollut toastikonetta havaitsevani. sitten voisin vaikka kerätä kimpun erilaisia vaahteranlehtiä ja tappaa its

viikonlopun jo loppua kohden jokseenkin jopa häpeällistä aku ankka-känniä seurannut kuuden tunnin avautumisrinki nurmikolla omena- ja appelsiinimehun voimalla suoritettuna tuli oikeasti ihan ihan oikeaan paikkaan ja niin surullista kuin se onkin vihdoin uskoa, niin maailmassa on ihan oikeastikin ihmisiä, jotka haluavat just mulle pahaa, satuttaa, kiusata, pettää, vedättää. mutta pakko uskoa. ei saa siirtää uusiin ihmissuhteisiin vanhaa katkeraa. ei vaan voi. vittu kuolisin siihen paikkaan, jos en uskois hyvään ja että pakko on olla enemmän niitä, jotka haluaa hyvää, pitää hyvänä ja on siinä. pakkopakkopakko.

toisessa haastattelussa oli jo rennomman oloista porukkaa. tai no vitustko mää tierän, ku en kenenkään kans puhunut, paitsi yhden tutorin, joka luonnollisesti ilmoitti haastatteluluokkani väärin, minkä takia juoksin portaita kolmen kerroksen välillä muutaman kerran parin minuutin aikana, ja minä vittu niin vihaan portaita ja juoksemista. no tarjos se jonkun helvetin ison korruptiokarkin, joten haastattelu suoritettiin omalta osaltani ensimmäiset viisi minuuttia läähättäen ja kokonaisuudessaan peukalon kokoinen karkkimälli poskeen tungettuna. tein ehkä vaikutuksen. en malta odottaa tuloksia.

kotikaupunki kylpee herttaisessa kahdenkymmenenkahdeksan (28) asteen helteessä ja olo on kuin barbababalla. tällä hetkellä jotenkin pystyasennossa. hirveest oli hevireuhkia junas. tulee mustaamaan tänne. ne on rauhallist väkee. miksi muuten raumanmeren juhannus on porissa? no, eisevvälii, ku en menis sinne muutenkaan mistään hinnasta. hyi olkoon niitä luuser

tällä viikolla tullut ajateltua lähes joka päivä, minkälainen on hyvä esimies ja millainen itse pyrkisin olemaan. käynyt läpi omia edellisiäni jonkin verran ja vähän auktoriteettipulaa on kyllä ollut.
minkälaisia esimiehiä muilla on ollut, minkälainen olisi parhain mahdollinen esimies ja millaisia luulisitte itse olevanne?

20080601

hihihi

otin aku ankka-kännin ja heräsin ilman housuja.
sellainen hassu ihminen minä olen.
ti-ta-tit-ta-ta-tit-tan-taa.

*

20080530

kuuma

sain kutsut valintakokeisiin. pariin eri pääkaupunkiseudun kouluun. en osaa sanoa vituttaako se vaiko eikö. tämä kaupunki ei ole vituttanut kahteen viikkoon juurikaan, mutta en tiedä onko tämä pysyvää. tuskin. tai sitten on. en tiedä. jaksaisinko minä tosiaan opiskella neljä vuotta alaa, jota joka toinen päivä vihaan ja joka toinen rakastan. lisäksi ko. palkoilla tuskin pääsee rikastumaan paitsi korkeintaan yrittäjänä ja helvetin hyvänä sellaisena. lapsellista, mutta totta; mulle riittäis vaan se, että sais opiskelijakortin ja joka päivä halvalla lämpimän ruoan. sitten tähän voi toki plussata sen, että hakisin toki koko ajan opiskelun ohessa niihin kouluihin, joihin todella haluan ja lopettaisin edellisen samantien kesken, jos pääsisin niihin mihin todella haluan. toisaalta ei ole mitenkään sanottu, että istuisin jossain dramaturgian maisterin opissa yhtenä kolmesta ensi vuonna tai sitä seuraavanakaan, joten kai siinä välissä nyt vois itselleen vaikka jonkun pahvin hommata.

tänään loppui lounasvuorot. meni lomalle pulju. odotin kolmea kuumaa poikaa lounaalle ja kuumin tuli. istui niin, että pystyin ihailemaan. kuplassa pääni yläpuolella oli käynnissä jo kunnon elokuva; se jättää palautelaatikkoon jonkun hothot-palautteen, jossa se sanoo jotain ihanaaaaa joo tai sitten se kirjoittaa pankkikorttikuitin allekirjoitus kohtaan numeronsa tai sitten se vaan tulee ja taivuttaa mut mitä uskomattomimpaan elokuvasuudelmaan tai sitten jotain muuta paskaa. whatever. saattoipa olla hyvinkin mahdollista, että näin kuumimman viimeisen kerran koko poukkaroivan elämäni aikana. sehän tästä toki dramaattista ja oh! niin bridgetjonesmaista tekeekin.

eilen juhlittiin syntymäpäiviä ja tehtiin ruokaa ja vielä parempaa jälkiruokaa.

1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
250 g mascarponea
rouhittua tummaa suklaata

vanilja kovaks vaahdoks ja mascarponen kans sekasin ja sit rakennetaan vaikka lasiin niin, että suklaata, sössöä, suklaata, sössöä, suklaata jne. kaava varmaan tuli niinku selväks? niille , joille ei mennyt vieläkään perille, suosittelen eskimopuikkelia. ota paprut helvettiin ympäriltä äläkä niele tikkua. tai no ehkä ois parempi skippaa vaik koko jälkkäri. sit tietty kaikki vitun hifistelijät voi tunkea tuohon raastettua mitätahansakuorta ja jotain yrttiä tai mitä nyt haluu, vaikka palsternakan pystyyn, jos siltä tuntuu, mut mähän diggaan sen noin. se on myös hyvää, jos mascarponen vaihtaa ricottaan, mut ihan miten vaan. ei meitsi näistä tiiä, kuhan mättään.

tääl on kuuma. kotoo töihin.

*

20080525

kesä, jona ei tuuletettu asuntoa

siinä minä seisoin ja tuijotin huoletonta kiss-maskiani äitini pienemmän kylpyhuoneen peilistä. pienemmällä tarkoitan sitä, että sinne mahtuu vaivattomasti yksi pehmeällä istuintyynyllä varustettu rottinkituoli ja kaksi syötävän hyvännäköiseksi pumpattua nuubialaisorjaa, jotka puristivat tuoreista mangoista hyvääiltaa-juomaa kylvyn janoittamalle.

pesin kasvoni ja kiss-maskin alta paljastui kaksi silmää, jotka punaisuudellaan lähentelivät jo kahta sianvit.. tai noh, koska tätä lukee kuitenkin myös perheen pienimmät niin sanotaan näin, että ne näyttivät jota kuinkin siltä kuin olisin päivän aikana pajauttanut jalkapallokentällisen verran tavaraa.. tai no sanotaan sittenkin, että juniorijalkapallokentällisen verran, koska on tärkeää kannustaa nuoria urheilemaan. anyway. kyse oli vaan kolmen edellisen päivän tunteiden, tuoksujen ja fyysisen rasituksen aiheuttamasta alkukantaisesta reaktiosta, joka paremmin tunnetaan nimellä hysteerisen naisen, joka ei uskaltanut tappaa ampiaista, itku.

kaikki alkoi torstaina, kun eksyin matkalla terapeutille. siellä ei tapahtunut mitää erikoista. minua on kuitenkin aina hieman huvittanut ne nessupakkaukset tuollaisten paikkojen pöydillä. se on jotenkin vähän.. sitten olikin jo perjantai ja aamuvuoro, jota seurasi suorastaan huumaava yövuoro, ja ei, en tietenkään ottanut päiväunia, koska mielestäni facebookissa istuminen ja ainoan hautajaisiin sopivan ja säädyllisenpituisen mekon hajottaminen tuntui huomattavasti viihdyttävämmältä puuhastelulta. minuuttia yli kahdeksan (2001 sota-aikaan) vitutti hieman paikallisen kauppakeskuksen käytävällä tajutessani, että kaikki kaupat olivat menneet jo kahdeksalta (2000) kiinni. onneksi minulla oli vielä tunti aikaa hakea hautajaisiin sopiva kolttu lähimmästä made in imadethisbybrucelee7yearsold-myymälästä. siis kohti ferraria. puhelin soi:

-missä vitussa sä oot? täällä leviää homma käsiin ja sun vuoros alkoi tasalta.
-jaa.
-että hophop niinku olis jo.
-joo. olen kirjoittanut kalenteriini, juu, juuri siihen nahkaiseen, mukava, kun muistit, että vuoroni alkaisi yhdeksältä. ai ei kiinnosta kalenterini mater

kesäyön valossa kohti kotia. viisi tuntia aikaa nukkua, sitten ostaa mekko, sitten mennä hautajaisiin, sitten mennä töihin, sitten mennä syntymäpäiville ja sitten mennä humalaan. juuri, kun keskustelin tulevan aamun surullisesta tapahtumasta kadunkulmassa työtoverini kanssa, ohi ajoi valtava kärpänen vanhalla miestenpyörällä. seuraava aamu ei enää tuntunutkaan niin vieraalta.

löysin mekon heti ensimmäisestä kaupasta. kapakan kautta kirkkoon. en mennyt arkulle katsomaan ja luulen tietäväni, että se oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä (niitä on muutama) katsellessani muiden henkisiä romahtamisia heidän kävellessään käytävää pitkin ohitseni. tuohukset oli jo kerätty. pihalla vilkutin autolle ja siirryin rinkiin itkemään ja polttamaan tupakkaa muiden kanssa. halattiin monta kertaa. sitten menin tekemään tämän vuoden parhaan aamutilin ja olin kaikkien janoisten sankari.

syntymäpäivät olivat osaltani lyhyet ja väsyneet. kakku oli hyvää, vaikka banaani vetääkin harmaaksi rieskojen välissä. lähdin piakkoin.

kotona tein nallepuuroa lohduttaakseni itseäni siitä, etten osannut ryypätä ja olla virkeä. istuin ja katsoin viisuja sydämeni itkiessä verta mitä upeampien lahjakkuuksien äärellä. ranskan räjäyttäessä potin suljin television, riisuin itseni alastomaksi ja napsautin yövalon päälle. lampun kuvun alta tuli helvetin iso ampiainen. otin muutaman juoksuaskeleen vessaan, istuin pöntölle ja aloitin täysin musertuneen ja väsyneen ihmisraunion raastavan itkun. istuin pöntöllä alasti ja itkin. itkin kuollutta ystävääni, surkeaa viinanhimoani, väsymystäni, yksinäisyyttäni, sitä, ettei minulla ollut puhelinta mukana vessassa, sitä, että minun täytyisi ryhtyä vielä murhaamaan joku ennen kuin pääsisin nukkumaan. rohkaistuin. avasin oven hitaasti ja nappasin eteisestä mukaani ilmaisjakelulehden, jonka käärin rullalle. en nähnyt ampiaista missään. sain sätkyn. menin takaisin vessaan istumaan täysin lyötynä ja näppäilin ainoan numeron, jonka sellaisessa hädässä vain voi. äiti. miten niin et saa mitään selvää puheestani?! kunniiskmäoonyhyyniinvitunkorskväsynytjatäälläonkraahampiainenja
rohkaistuin uudestaan ulos vessasta edelleen puhelimeen niiskuttaen. ja sitten minä näin sen. enkä pystynyt tappamaan. jähmetyin täriseväksi hysteeriseksi itkuraunioksi keskelle huonetta, kunnes puhelimen toisesta päästä kuului:

-pue päälles ja tule vartin päästä siihen pihalle. tullaan hakemaan sut nukkumaan.

kaksitoista tuntia unta tekee ihmeitä päänsisäiselle politiikalle. aamulla menimme perheen kesken nitistämään tuon viattoman luontokappaleen ja voi sitä riemua, jonka avulla sain siivottua, pestyä ikkunoita ja saunottua, kunnes jack bauer palautti minut takaisin perinteisen masentuneeseen tilaan. siinä ohjelmassa on jotain todella pahasti pielessä.

*

20080523

sä vaan et tee näin.. osa 1

sä vaan et lähe tietyistä ryhmistä.

*

Urpoa odotellessa

ensimmäisen tekstin kirjoittaminen on tuskallista. ei siksi, ettenkö keksisi mitään sanottavaa, vaan siksi, että poltin perseeni eilen solariumissa.

Ana Pernod, runsailla jäillä ja sihauksella colaa. siinä, missä Kaurismäestä tuli akateemikko, tuli minusta kertakouraisulla journalisti. itseasiassa minun ei tarvinnut kuin vain kirjoittaa tämä äärimmäisen chic ammattinimike nimeni perään.

kaikkea hirveän mukavaa on siis luvassa, kuten odottaa saattaa. uudistuksia, uuden ajan tuulahduksia, uuvahduksia, tuudituksia. jotain uutta, jotain vanhaa, suurin osa lainattua tai röyhkeästi varastettua eikä yhtään sinistä. ensimmäiseksi aloitan sarjan, joka kantaa nimeä: "sä vaan et tee näin.." ja siinä näytetään ja kerrotaan esimerkkejä asioista, joita sä vaan et tee.

*